Valtioneuvos Riitta Uosukaisen puhe Norppa-Aid konsertissa (Temppeliaukion kirkko 21.9.2009):
“Iloni ja kunniani on olla tässä konsertissa välittämässä Saimaan ääntä. Samalla saan tilaisuuden kiittää konsertti-ideasta Elina Mustosta ja sen toteuttamisesta jokaista taiteilijaa täällä. kiitän myös tilaisuuden suojelijaa, tasavallan presidenttiä, joka näin sitoutuu oikeaan aikaan, oikeaan järveen, oikeaan maailmanharvinaisuuteen, mikä oikein on.
Saimaalla on äänensä! Kun Ruokolahden Utulassa ottaa Saimaan syliinsä ja kuuntelee sen vaihtelevaa ääntä, tuntee, ettei maailma aivan pilalla ole, vaikka jäljet pelottavatkin, vestigia terrent. Kääräisin pojantyttäreni vielä kävelemättömänä ja puhumattomana vauvana huiviin, vein kalliolle Saimaan rannalle ja sanoin: Tässä on Saimaa. Kuuntele Saimaata, Sofia. Ja tämä pieni olento oli hiljaa ja sitten huokaisi kuin vanha ihminen. Hän kuunteli. Ja joka kerran, kun hän nyt isona tyttönä tulee Utulaan, hän ensimmäisenä juoksee Saimaan luo, yksin, ihan hiljaa.
Järvemme on Euroopan neljänneksi suurin, ihana vesiviita. Se erkani 8 000 vuotta sitten merestä jääkauden jälkeen, ja silloin erkani omaksi lajikseen myös saimaannorppa. Kauan kesti ennen kuin kohtasin ilmiön nimeltä hyle, Saimaan oma norppa. Kesti peräti niin kauan, että sen vuoksi valehtelinkin. Saimaannorppa on olennainen puheenaihe, uniikki ilmiö; niinpä eräälläkin juhlaillallisella ETYJ:n yhteydessä vilkkaasti rupattelin tästä aiheesta. ”Oletteko itse nähnyt saimaannorpan?” kysyi vierustoverini, korkea-arvoinen ranskalainen diplomaatti. ”Olen”, vastasin. Mutta en ollut. Olin toki Taskiseni lukenut ja muutenkin aiheeseen perehtynyt, mutta en ollut hylettämme nähnyt. Tunnustin valheeni sittemmin Ranskan Suomen suurlähettiläälle, jota vähän huvitti herkkähipiäisyyteni.
Saimaannorppa on kuitenkin vakava asia. Kun pari vuotta sitten minulla oli kunnia kohdata hänet poikasineen, olin myyty. Ja tämä tapahtui eteläisellä Saimaalla, Ruokolahden Kietävälän kylässä, missä saimaannorppia silloin tällöin näyttäytyy. Niistä ei kerskuta, sillä niitä pitää suojella. Niitäkin norppia, jotka saimme nähdä, varjelimme kuin valtakunnan salaisuutta. Koordinaatteja ei kerrottu.
Oli maalis-huhtikuu, häikäisevän kirkas kevättalven päivä. Avannon laidalla sopivan turvaetäisyyden päässä köllötti kuutti. Erittäin ilmeisesti pesä oli romahtanut ja lapsi oli joutunut kylmälle kylylle. Kuutti oli kuitenkin hyvinvoivan näköinen, vanttera vauva, jonka katseleminen nosti kyyneleet silmiin.
Eikä siinä vielä kaikki. Avannosta nousi norppaemo, varsin hyvässä kunnossa. Vaikka se näytti hieman kömpelöltä pulskuudessaan, se solahti aivan sulavasti kuuttinsa viereen ja alkoi imettää. Näky oli unohtumaton. Norppaemo kävi todistajien mukaan aina neljän tunnin välein syöttämässä poikastaan, kuin olisi neuvolasta ohjeet saanut.
Tarina jatkuu onnellisena, poikanen kasvoi ja varttui, ui ja sukelteli emonsa kanssa, kevät eteni.
Kunnes suruviesti tavoitti meidät. Ei ollut kuuttimme tarpeeksi vantteraksi kasvanut. Se ui vapaa-ajan kalastajan verkkoon ja menehtyi siihen. Norppaemo palasi paikalle yhä uudelleen. Se huusi kuuttinsa perään. Sitä ääntä en unohda, sen tunteen tahdon teille välittää.
Norpansuojelu on kuitenkin järjen asia ja talousasia. En usko enää hurskaisiin toiveisiin enkä asennemuutokseen, en edes asetukseen. Suomalaiset ovat lainkuuliaisia, siihen haluan luottaa. Ja luotan tutkijoihin, joiden asiantuntemus on kiistaton ja hankittu melkein hengen kaupalla. Norppia on nyt noin 260, tarvittaisiin 400 norpan kanta, jotta sukupuutto vältetään. Verkkokalastus on kiellettävä vaikka tyystin, mutta ainakin nykyistä isommalla alueella ajaksi 15.4. – 30.6. jo ensi vuonna. Saimaannorpat eivät osaa lukea mahdollisia rajoitustauluja. – Tämä on minun ääneni Saimaalta.
Kuulijani, miten voi Suomi osallistua globaaliin vastuuseen maailmasta, jollei se kykene edes omaa uniikkia saimaannorppaansa pelastamaan! Suomi-brändiä sorvataan. Toimikunta ei voi eikä saa unohtaa maakuvasta saimaannorppaa. Sen mukaan ottaminen on kuitenkin moraalitonta, jos sitä ei enää ole. Jos näet vahvoihin toimiin ei ryhdytä, kohta ei ole saimaannorppa Saimaassa – eikä koko maailmassa. NYT ON MUSIIKIN AIKA.”
Riitta Uosukainen
Puhe Norppa-Aid –konsertissa
Temppeliaukion kirkko 21.9.2009
