Tähystän mökkirannasta auringossa kimalteleville Saimaan hangille. Jäällä ei ole näkynyt ristin sielua kuukausiin. Paksu lumi ja sen alla lymyävä vesikerros estivät ensin omat hiihtolenkkini. Harmistukseni muuttui toivon kipinäksi, kun huomasin, ettei jäillä liiku muutkaan. Siellä on nyt norpalle kunnon pesimärauha!
Odotan innolla kevään poikasonnen tuloksia. Lunta on pesiin varmasti riittävästi, mutta toivottavasti tuosta jään päällisestä vedestä ei ole kovasti haittaa pienokaisille.
Parin kuukauden päästä lumet ja jäät ovat taas poissa. Silloin on taas vaaralliset ajat verkkojen suhteen. Hyvä juttu on, että verkottomia alueita on tullut lisää. Riittävästi niitä ei varmasti kuitenkaan ole. Toisaalta niissä näkyy hyvistä kalavesistä johtuvia reikiä. Kuuteilla on vieläkin liian monta ansaa vedessä.
Kalastajien asenteilla on iso merkitys. Verkkoja ei tietenkään panna rahoitusalueelle, mutta ei niitä tarvi panna ihan viereenkään. Nehän voisi jättää jopa vajaan alkukesäksi.
Luonnonsuojeluliitto on pannut toimeksi ja palkannut norppalähettiläitä Saimaan alueen kouluihin. Lähettiläät kertovat lapsille norpan elämästä ja oikeuksista Saimaan vesillä. Lapset puolestaan ovat parhaita norppalähettiläitä meille vanhemmille kevätkalastajille.
Saimaalla helmikuussa 2010
Risto Kiljunen,
toiminnanjohtaja,
Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö
